"Tom Cruise ja itkevä nainen" - Pelit-lehti
Kun Resident Evil Requiemin ilmestymisestä viimein kerrottiin olin joistain syystä pitkästä aikaa kiinnostunut Resident Evil -pelistä. RE7 ja RE8 eivät kiinnostaneet, noista pelasin vain RE7:n demoa, joka oli oksettava. RE2 Remaken pelasin läpi vain kerran, vaikka Claire Redfield on suosikkipelihahmoni. RE3 Remakea en halunnut pelata ollenkaan, vaikka se oli konsolilla. Ainoa poikkeus tuoreimmista on ollut RE4 Remake, sen jaksoin pelata läpi useamman kerran.
Miksi halusin pelata Requiemia? Sille on oikeastaan kaksi syytä. Paluu Raccoon Cityyn, ja mahdollisuus valita pelatessa kolmannen persoonan näkökulma. Jos tämä olisi ollut 1st person-peli kuten esimerkiksi RE7, en olisi sitä pelannut.
Varasin pelin kirjastosta, ja sillä kesti puolitoista kuukautta julkaisupäivästä päästä ensimmäiselle varaajalle eli minulle asti.
Resident Evil Requiem
Resident Evil Outbreakista tutun Alyssa Ashcroftin tytär Grace työskentelee FBI:ssa. Jostain kumman syystä hänen pomonsa lähettää hänet yksin tutkimaan hotellia jossa Gracen äiti vuosia sitten tapettiin.
Samaan aikaan Leon S(exy). Kennedy kärsii tee-viruksen vaikutuksista, ja sotkeentuu tietysti tapahtumiin.
Raccoon Cityn rauniot
Minulle pelin kohokohta oli paluu Raccoon Cityyn, ja erityisesti sen poliisiasemalle.
Kun niin tuttu musiikki alkoi soida...
Leon on edelleen tervetullut, 28 vuotta myöhemmin.
Minulla tuli kyyneleet silmiin kun poliisiasemalta löytyi sama valokuva S.T.A.R.S.:ista kuin alkuperäisessä Resident Evil 2 -pelissä.
Juonipaljastus: Tofu on selvinnyt hengissä Raccoon Cityn raunioissa vuosikymmeniä. Siinä vasta on todellinen survivor!
On toki epärealistista miten paljon Raccoon Citystä on jäljellä tässä pelissä.
Grace Ashcroft
Grace on kuin Ashley 2.0. Vihaan sitä miten avuton ja epävarma Grace on. Mites olisi jos vaihdettaisiin ne sukupuoliroolit joskus päinvastaisiksi?
Pahinta on se että peli ei yritä kauhistuttaa vaan oksettaa. Goren ja veren määrä Requiemissa ällöttää. Tämä trendi on ollut nähtävissä Resident Evil-peleissä ainakin seiskasta asti. Ja mikä hiton pakko hahmojen on koko ajan kiroilla? Valitin siitä jo RE2 Remaken kohdalla.
Valitettavasti minulle Resident Evil Requiemilla ei ole mitään uudelleenpelaamisarvoa. Ensimmäisellä (ja viimeisellä) läpipeluukerralla minulla kesti vajaa 13 tuntia, ja olin välillä aika eksyksissä.
Kissoja?
Mutta Resident Evil Requiemissa on peräti kissojakin. Ainakin taulussa, jonka onnistuin tietysti missaamaan, vaikka yritinkin sitä etsiä.
Ja kirjeissä. Nämä kirjeet (Letters from 1998) ovat saatavilla vain pelin deluxe-versiossa, buu. Marvinin tytär Meryl käytti kissa-aiheista kirjepaperia kirjoittaessaan äidilleen.
