Copycat: Surullisen kissan tarina

Copycat on surullinen pieni peli kamalista ihmisistä, jotka hylkäävät kissansa. Se sai minut vihaamaan ihmisiä vielä enemmän kuin jo ennestään. Jos et kestä katsoa ihmisten laiminlyövän eläimiä älä pelaa tätä peliä.

 

 

Pelasin Copycatia edesmenneen kissani Tabithan syntymäpäivänä, joten päätin pelata mustavalkoisena kissana sen muistoksi. Pelissä on valittavana kuusi erilaista kissaa.

 

 

Copycatin tarina

Olive on vanha ja sairaalloinen nainen, joka on juuri päässyt sairaalasta. Hänen kissansa Dawn on kateissa. Niinpä hän suuressa viisaudessaan päättää adoptoida samannäköisen kissan eläinsuojasta, ja nimeää myös tämän uuden kissan Dawniksi.

 

 

Mitä kopiokissalle sitten tapahtuu, kun alkuperäinen kissa palaa kotiin?

Jos adoptoit kissan eläinsuojasta et voi vain hylätä sitä jos edellinen, kadonnut kissasi palaa kotiin.

Kuuntelehan, nainen. Jos olet vanha ja sairas, et voi ottaa lemmikkiä. Ellet ole järjestänyt järjestelyä, jossa joku tarkistaa joka päivä että olet vielä elossa. Muuten on olemassa riski, että kuolet, ja sen seurauksena rakas lemmikkisi kuolee nälkään. Ellei se syö ruumistasi.

 

 

Tämän pelin opetus on se että ihmiset jotka eivät pidä kissoista ovat myös murhaajia.

Copycatin erilaiset loput

Kumman lopun valitsisit? Elämisen kulkukissana, vai palaamisen niiden ihmisten luo, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin? Onko tässä pelissä onnellista loppua? Voit katsoa Copycatin molemmat loput täällä.

 

 

Copycat: Kuinka kauan peli kestää?

Ensimmäinen läpipeluukertani kesti 3 tuntia, joten tämä on lyhyt peli. Copycatin teki pieni australialainen studio, jossa on vain kaksi työntekijää.

 

 

Copycatin pelivideo: Koko peli

 

 

Resident Evil Requiem: Koskettava paluu Raccoon Cityyn

"Tom Cruise ja itkevä nainen" - Pelit-lehti 

Kun Resident Evil Requiemin ilmestymisestä viimein kerrottiin olin joistain syystä pitkästä aikaa kiinnostunut Resident Evil -pelistä. RE7 ja RE8 eivät kiinnostaneet, noista pelasin vain RE7:n demoa, joka oli oksettava. RE2 Remaken pelasin läpi vain kerran, vaikka Claire Redfield on suosikkipelihahmoni. RE3 Remakea en halunnut pelata ollenkaan, vaikka se oli konsolilla. Ainoa poikkeus tuoreimmista on ollut RE4 Remake, sen jaksoin pelata läpi useamman kerran.

Miksi halusin pelata Requiemia? Sille on oikeastaan kaksi syytä. Paluu Raccoon Cityyn, ja mahdollisuus valita pelatessa kolmannen persoonan näkökulma. Jos tämä olisi ollut 1st person-peli kuten esimerkiksi RE7, en olisi sitä pelannut. 

Varasin pelin kirjastosta, ja sillä kesti puolitoista kuukautta julkaisupäivästä päästä ensimmäiselle varaajalle eli minulle asti.

 

 

Resident Evil Requiem

Resident Evil Outbreakista tutun Alyssa Ashcroftin tytär Grace työskentelee FBI:ssa. Jostain kumman syystä hänen pomonsa lähettää hänet yksin tutkimaan hotellia jossa Gracen äiti vuosia sitten tapettiin. 

Samaan aikaan Leon S(exy). Kennedy kärsii tee-viruksen vaikutuksista, ja sotkeentuu tietysti tapahtumiin. 

 

 

Raccoon Cityn rauniot

Minulle pelin kohokohta oli paluu Raccoon Cityyn, ja erityisesti sen poliisiasemalle. 

 

 

Kun niin tuttu musiikki alkoi soida...

 

 

Leon on edelleen tervetullut, 28 vuotta myöhemmin.

 

 

Minulla tuli kyyneleet silmiin kun poliisiasemalta löytyi sama valokuva S.T.A.R.S.:ista kuin alkuperäisessä Resident Evil 2 -pelissä. 

 

 

Juonipaljastus: Tofu on selvinnyt hengissä Raccoon Cityn raunioissa vuosikymmeniä. Siinä vasta on todellinen survivor!

On toki epärealistista miten paljon Raccoon Citystä on jäljellä tässä pelissä.

 

 

Grace Ashcroft 

Grace on kuin Ashley 2.0. Vihaan sitä miten avuton ja epävarma Grace on. Mites olisi jos vaihdettaisiin ne sukupuoliroolit joskus päinvastaisiksi?

 

 

Pahinta on se että peli ei yritä kauhistuttaa vaan oksettaa. Goren ja veren määrä Requiemissa ällöttää. Tämä trendi on ollut nähtävissä Resident Evil-peleissä ainakin seiskasta asti. Ja mikä hiton pakko hahmojen on koko ajan kiroilla? Valitin siitä jo RE2 Remaken kohdalla. 

Valitettavasti minulle Resident Evil Requiemilla ei ole mitään uudelleenpelaamisarvoa. Ensimmäisellä (ja viimeisellä) läpipeluukerralla minulla kesti vajaa 13 tuntia, ja olin välillä aika eksyksissä.

 

 

Kissoja? 

Mutta Resident Evil Requiemissa on peräti kissojakin. Ainakin taulussa, jonka onnistuin tietysti missaamaan, vaikka yritinkin sitä etsiä.

Ja kirjeissä. Nämä kirjeet (Letters from 1998) ovat saatavilla vain pelin deluxe-versiossa, buu. Marvinin tytär Meryl käytti kissa-aiheista kirjepaperia kirjoittaessaan äidilleen.

 

 

Crimson Desert: Miten saada kissa

Miten paljon vihaankaan tätä peliä.

Liian vaikeita pomotaisteluita jopa helpoimmalla vaikeustasolla, pulmia ja tehtäviä, joissa ei kerrota, mitä tehdä, puhumattakaan jatkuvista bugeista. Crimson Desert on peli, joka ei pidä pelaajan kädestä kiinni. Jotkut rakastavat tehdä asiat vaikeimman kautta. Jotkut vihaavat sitä, että heidän on jatkuvasti etsittävä ohjeita netistä voidakseen edetä pelissä.

Mutta valitus sikseen, tämä postaus kertoo kissoista ja siitä, miten niitä saa pelissä Crimson Desert. Aiemmin kirjoitin kissa-armeijoista Crimson Desertissä. Pelasin tätä peliä vain sen kissojen takia, ja tässä oppaassa on kaikki, mitä opin kissojen saamisesta.

 

 

Crimson Desert: Kissan kesyttäminen

Kissoja (ja muita eläimiä) on kaikkialla tässä pelissä, joten niiden löytäminen on helppoa alusta alkaen. Kissoja voi kantaa mukanaan ja silittää niitä, mutta se ei ole paras tapa edistää suhdetta niiden kanssa.

 

 

Jos sinulla on kiire tehdä kissasta omasi, kuten minulla oli, paras vaihtoehto on ruokkia sitä legendaarisilla kaloilla. Mutta mistä löytää legendaarisia kaloja?

 

 

 

Legendaarisen Golden Carpin sijainti

Ensimmäinen askel kohti kissan adoptoimista on ruokkia sitä sen lempiruoalla. Kissat pitävät kaloista, erityisesti legendaarisista. Ensimmäisen kerran lähdin etsimään legendaarista kultakarppia jo luvussa 2. Se on vaarallinen ja vaikea matka pelin alussa, mutta jos minä pystyin siihen, sinäkin pystyt. Tässä pelivideossa onnistun matkassani kultakarpin luo.

Legendaarinen kultakarppi odottaa sinua pohjoisessa, Silver Wolf Mountainin alueella (punaisen merkin kohdalla kartalla).

 

 

Et tarvitse onkea legendaaristen kalojen pyydystämiseen. Odota vain, että kala tulee lähellesi, ja hyppää sitten veteen napataksesi sen.

 

 

Kissa ei syö kalaa?

Miten kissalle annetaan kala? Jotkut oppaat suosittelevat kissan viemistä rauhalliseen paikkaan ja sen laskemista maahan. Kun kissa on laskettu maahan, se saattaa juosta karkuun, joten seuraa sitä. Aseta (discard) kala maahan kissan eteen. Kun kissa on syönyt kalan, saat siihen 100-prosenttisen kiintymyksen, ja kissa on sinun.

Vinkki: Kanna kissa paikkaan, jossa ei ole muita kissoja. Heitä (discard) ensin kala pois ja pudota kissa maahan vasta sen jälkeen. Tällä tavoin kissa todennäköisimmin syö kalan sen sijaan, että se lähtisi karkuun.

 

 

 

Kissa olkapäällä

Miten saada kissasi ratsastamaan olkapäälläsi? Kyykistyminen auttaa siinä, mutta miten saada kissa pysymään olkapäällä pysyvästi?

 

 

Sitä varten tarvitaan pet tutorial, mutta miten saada se? Sinun täytyy edistyä tarpeeksi pelin päätarinassa. Luvussa 4 faction quest The Nag and the Stubborn One tulee saataville, ja sen voi aloittaa leiristä. 

 

 

Tässä tehtäväsarjassa täytyy adoptoida koira ja saavuttaa sen kanssa sitoutumistaso 100. Silitä sitä, anna sille lean meatia (saatavilla läheisestä kaupasta) ja mene nukkumaan. Minun piti nukkua vain kerran 12 tuntia (läheisen sepän sängyssä, yläkerrassa), sitten ruokin koiran uudelleen ja saavutin jo sitoutumistason 100.

 

 

Kun vihdoin saat täyden hyödyn irti Sigil of Bondingista (vieritä alas nähdäksesi ohjeet sen hankkimiseen), kissasi pysyy olkapäälläsi jopa rankemmissa liikkeissä, kuten juostessa, kieriessä, ratsastaessa, uidessa ja lentäessä. 

 

 

Mutta valitettavasti kissa katoaa aina, kun pelaaja siirtyy välianimaatioon tai vain puhuu NPC:lle. Buu!

 

 

 

Kissakylän sijainti

Pororin kylä sijaitsee etelässä, Hernand Highlandsin alueella. Tämä kylä on täynnä kissoja, ja shai-lapsia. 

 

 

Päästäksesi kylään ensin täytyy tehdä pari questiä. Jos tarvitset siihen apua tässä on opas.

 

 

Voit ostaa kissoillesi asuja kylän kaupasta. Nämä ovat vain kosmeettisiin tarkoituksiin, eivätkä ne toimi kissan haarniskana.

 

 

Pororinin kylässä on salainen kauppa. Matkakauppias Lacey myy aiemmin mainittua Sigil of Bondingia, mikä saa kissasi seuraamaan sinua. Mutta tämän kauppiaan ilmestyminen voi olla vaikeaa, se on täysin satunnaista. Minulla kesti kauan saada hänet ilmestymään. Jotkut sanovat, että hän ilmestyy todennäköisimmin aamuisin. Hän kävelee kylän kaduilla ympyrää, aivan kuten muutkin shai-lapset raskaita taakkoja harteillaan. Jos hän ei ole alueella, teleporttaudu pois ja takaisin.

 

 

Jos olet tehnyt kaiken tässä oppaassa mainitun, eivätkä kaikki kissoihin liittyvät toiminnot vieläkään toimi oikein, tallenna peli ja lataa uudelleen. Se toimi minulla.

 

Kitaria Fables 2 tulossa

Tykkäsin pelata Kitaria Fablesia kaksinpelinä, ja nyt on hyviä uutisia tuon pelin faneille.

Kitaria Fables 2 on tulossa PC:lle, PS5:lle, Xbox Seriesille ja Nintendo Switch 2:lle. Julkaisupäivää ei ole vielä kerrottu.

Kuten ensimmäisessä pelissä, jatko-osassa on paikallinen (ja online-) moninpeli.

Kitaria Fables 2:ssa on kaksi uutta sankaria, Alice ja Dusty. Tarina sijoittuu ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen.

 

 

Yhdistä voimasi uusien sankarien Alicen ja Dustyn kanssa ja lähde eeppiselle seikkailulle halki salaperäisen Arkaderan niemimaan. Kehitä ainutlaatuisia taistelutaitoja, kerää arvokkaita materiaaleja, tee tehokkaita esineitä ja hoida kasvavaa maatilaasi joko yksin tai ystävän kanssa!

Julkistustraileri

 

 

Divinity: Original Sin 2 - Rakkauteni kanaan

Mitä tulee peliin Divinity: Original Sin 2 välitän vain Pooperista. Saatat kysyä, kuka Pooper on?

 

 

Ensimmäisellä Divinity Original Sin 2:n läpipeluukerralla rakastuin kanaan nimeltä Peeper. Annoin sille tietenkin lempinimen Pooper. Teimme vaivalloisen työn pitääksemme sen hengissä pelin loppuun asti. Se ei ollut helppoa, koska Peeper kuoli jatkuvasti taisteluiden aikana.

Vuosien ajan halusin pelata tämän pelin uudelleen, tällä kertaa striimaten koko Pooper-kokemuksen. Ja tällä kertaa kaikessa oli kyse vain Pooperista.

 

Divinity Original Sin 2: Counting your Chickens

Mikä on Peeperin tarina?

Pelaaja kohtaa kanan nimeltä Big Marge, ja saa tältä tehtävän nimeltä Counting Your Chickens (tähän tarvitsee tietysti Pet Pal-kyvyn). Kanan munat on varastettu, ja sinun tehtäväsi on noutaa ne. Mutta kun löydät munat, vain yksi niistä on jäljellä. Kaikki muut ovat kuolleet, tai niistä on tullut Voidwokeneja.

 

 

Pelaaja palauttaa ainoan munan (Peeperin) Isolle Margelle, joka hautoo sen.

Mutta kun pelaaja palaa Margen luo myöhemmin, tämä on kuollut, ja niin ovat kaikki muutkin kanat. Paitsi Peeper. Hän on ainoa selviytyjä verilöylystä, ja alkaa seurata pelaajaa.

 

 

Tappoiko Peeper todella äitinsä Margen ja perheensä? Älä usko noita ikäviä huhuja.

Pelaaja saa sitten tehtäväkseen viedä Peeper hirviömäisen isänsä luokse. Älä tee sitä! Jos teet niin, isä haluaa "pahan" poikansa kuolevan.

 

 

Vaikka pelaajalle annetaan myös mahdollisuus tappaa Peeper itse... oletko todella niin evil?

 

 

Jotkut saattavat väittää, että Peeper on oikeasti paha, mutta pahakin kana tarvitsee rakkautta.

 

 

Ja muuten, mielestäni tämä peli tarvitsee vielä trophyn Peeperin elossa pitämisestä pelin loppuun asti, laivalle asti. Jos minä olen laivalla, Peeperinkin täytyy olla! Ja nyt me olemme tehneet sen, kahdesti!

 

 

En ole koskaan halunnut mitään enempää kuin olla Peeperin äiti... Voisi siis sanoa että olen ylpeä vanhempi.

 

Is DOS2 too easy? Try keeping Peeper alive for the whole playthrough!

 

Kissa-armeija pelissä Crimson Desert?

Näyttää siltä, ​​että Crimson Desert on juuri se peli jota tarvitsen. Siinä ei pelkästään ole kissoja, vaan pelaaja voi myös perustaa kissa-armeijan.

Kuinka perustaa kissa-armeija Crimson Desertissä?

"Tällaisen kissa-armeijan rakentaminen vaatii paljon työtä. Crimson Desertissä on eläinten kesytysjärjestelmä, jossa ruokit eläimiä tai silität niitä lisätäksesi niiden luottamusta sinuun. Kun saat kissan ystävyyspisteisiin 100, sinulla on mahdollisuus ottaa ne omaksesi. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kissojen kohdalla se ei ole (ne ovat kissoja, luottamuksen rakentaminen on tietenkin vaikeaa!). Pelaajat miettivät edelleen tehokkainta tapaa päästä tuohon maagiseen 100 pisteeseen käyttämällä erityyppisten ruokien yhdistelmää (pääasiassa kalaa) ja palaamalla peliin joka pelipäivä silittämään niitä toistuvasti."

 

Lue lisää: Crimson Desert Players Are Building a Cat Army — and Some Are Even Honoring the Memory of Their IRL Cats Who Passed Away

 

Starsand Islandissa tuttuja hahmoja

Elämäsimulaatio Starsand Island on tällä hetkellä Early Access -vaiheessa Steamissa ja Xboxilla. Täysversio julkaistaan ​​Switch 2:lle, PlayStation 5:lle, Windowsille ja Xbox Series X/S:lle kesällä 2026.

Starsand Islandissa on tuttuja hahmoja My Time -sarjasta, sekä Sandrockista että Portiasta.

Mutta jotta he saapuisivat peliin, pelaajan on ensin korjattava joukkoliikennejärjestelmä. Rautatieasema on korjattava ja junaradat saatava toimimaan.

 

Vierailijoita Portiasta ja Sandrockista

Ensin saapuvat, kesän 23. päivänä, Gust ja Ginger pelistä My Time at Portia. 

 

 

Fang, X ja Nia pelistä My Time at Sandrock saapuvat syksyn ensimmäisenä päivänä.

 

 

My Time at Sandrock: Kissa nimeltä Captain

Kissa, joka on poliisi ja olennainen osa pelin pääjuonta?

Captain on kolmas kissa pelissä My Time at Sandrock, ja toisin kuin kaksi muuta kissaa, sitä ei voi adoptoida. Captain on kaupungin poliisivoimien arvostettu jäsen, yhdessä poikamiesten Justice ja Unsuur kanssa.

 

 

Pelin päätarinan tehtävässä Belly of the Beast Captain saapuu paikalle juuri viime hetkellä, ja pelastaa päivän. Sen painettua jättimäisen tuulettimen nappia useimmat vihollis-Geeglerit lentävät pois.

 

Sivutehtävässä Who’s the Deputy pelaaja saa tehtäväkseen tehdä hatun, eli Deputy Cap -päähineen Sandrockin uudelle apulaissheriffille.

En kuitenkaan tiennyt, että olin itse asiassa tekemässä pientä hattua, joka sopisi kissalle...

 

Justice: Siitä huolimatta on vielä yksi, joka erottuu joukosta... Yksi, jonka väsymätön omistautuminen laille ja järjestykselle on ansainnut hänelle oikeuden kutsua itseään... Sandrockin siviilijoukkojen apulaissheriffiksi!

Seuraava apulaissheriffimme ei ole tunnettu raa'asta voimasta, vaan ketteryydestä! Ja viisaudesta!

Apulaissheriffimme tuo ainutlaatuisuutta tiimiin ja täyttää joukkojemme osaamisaukot raa'alla, yksilöllisellä lahjakkuudella.

... Hänellä on hulmuavat mustat karvat, jotka hohtavat auringonvalossa, kun hän jakelee runsaita, runsaita annoksia oikeutta tyylikkäästi ja hienostuneesti!

Annetaan aplodit seuraavalle apulaissheriffillemme: Captain kissaaaa!

Mi-an: Mitä? Kissa!?

 

 

Justice: Kyllä, Captain, vai pitäisikö sanoa, apulaissheriffi Captain, ei ole ainoastaan ​​tehnyt ahkerasti partiointityötä, vaan tämän vuoden hiiritapaukset ovat laskeneet ennätyksellisen alhaiselle tasolle, kyllä, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Captain ansaitsisi tätä titteliä eniten.

 

 

Tässä vaiheessa tarinaa Captainista tulee siis apulaissheriffi, ja hän esittelee ylpeänä uutta hattuaan ympäri kaupunkia.

 

 

Kun tietty hahmo siepataan, Captainin tehtävänä on jäljittää sieppaaja ja hänen uhrinsa. Mitä seurantalaitteena käytetään? Kissanminttua...

 

 

Myöhemmin tarinassa Captain on Rottakuningattaren suurin pelko ja vihollinen, hän jopa kutsuu kissaa Pedoksi.

 

 

Päätarinan suoritettuaan pelaaja saa mitalin, Civil Corps Medal of Honor -kunniamerkin. Kun minulle annettiin mahdollisuus pitää puhe, päätin tietenkin kiittää kissaa. Myöhemmin sain tietää, että jos jatkaa vaihtoehtojen valitsemista, Captain käy kärsimättömäksi ja ärsyyntyy...

 

 

My Time at Sandrock on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Siinä on kaikkea: romantiikkaa, huumoria, toimintaa ja paljon pelattavaa. Puhumattakaan kaikista kissoista ja muista eläimistä. Mielestäni Sandrock on lähes täydellinen peli, enkä saa siitä tarpeekseni.