Mafia The Old Country: Arvostelu

Mafia: The Old Country on Mafia-pelisarjan neljäs osa.

1900-luvun alussa Enzo tekee töitä kaivosorjana Italiassa tai jossain Sisiliassa. Hän onnistuu pakenemaan kaivoksesta ja päätyy toipumaan paikallisen mafiapomon luokse. Mutta vaikka Enzo tappaa satoja ihmisiä pomon puolesta, onko hän silti tarpeeksi hyvä tämän tyttärelle? 

 

 

Luulin että tämä olisi avoimen maailman peli kuten aikaisemmatkin Mafiat, mutta petyin pahasti. Mafia: The Old Country on lyhyt ja lineaarinen kävelysimulaattori, sen pelaa helposti läpi muutamassa illassa. Lainasin tämän pelin kirjastosta. Siitä oli monta varausta minun jälkeeni ja ajattelin että kiire tulisi kahden viikon laina-ajan suhteen. Mutta ei, kepeästi peli meni läpi viikossa. 

Jos jostain juonesta voi edes puhua niin se on täysin ennalta-arvattava. Ja runsaasti pelimekaniikkana käytetyt typerät puukkotappelut olivat tietysti mielestäni turhia ja epämiellyttäviä. Myös typerä mekaniikka joka vaatii veitsen jatkuvaa teroittamista on... typerä.

 

 

Tämä peli sai minut vihaamaan miehiä entistäkin enemmän.

*Naurettava tapa jolla Isabellan perse on animoitu.

*Miehet jotka tekivät peliin modeja riisuakseen Isabellan. 

Pitäisi kai opetella itse modaamaan että voisin tehdä peleihin modeja jotka riisuvat miehet. 

 

 

Ja kun minulta meni hermot jo aiemmin Mafia 2:n tallennussysteemin kanssa niin herää kysymys kannattaako minun enää pelata Mafia-pelejä ollenkaan?  

TUOMIO: Olen iloinen etten maksanut penniäkään tästä pelistä.

 

 

 

VARO JUONIPALJASTUKSIA! 

 

Tässä pelissä ei ole onnellista loppua, tai riippuu tietysti keneltä kysyy. Minulla kävi samoin kuin LA Noiren kanssa. Vähän ennen loppua luin juonipaljastuksia. En tiedä miten olisin suhtautunut Enzon kohtaloon jos en olisi tiennyt siitä ennalta.

 

 

 

Squirrel with a Gun: Arvostelu

Olin halunnut pelata Squirrel with a Gun -peliä jo pitkään, ja kun se oli alennuksessa Playstation Storessa ostin sen itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Squirrel with a Gunissa on uniikki ja hulvaton peli-idea. Mutta valitettavasti mielestäni toteutus olisi voinut olla parempi.

 

 

Haluan tällaisten pelien olevan hauskoja ja helppoja pelata. Valitettavasti Squirrel with a Gun on mielestäni hieman liian vaikea, mikä tekee siitä vähemmän hauskan pelin kuin se voisi olla. Se ei myöskään tee pelaajalle selväksi, mitä pitää tehdä ja miten se voitaisiin tehdä. Kyllä, tarvitsen peleissä kädestä pitämistä.

Joten tehtävien suorittamiseen ja pelissä etenemiseen tarvitsee todennäköisesti online-oppaita.

Jos tällaisista peleistä halutaan tehdä haastavia, niin ainakin pitäisi olla mahdollisuus muuttaa vaikeustasoa.

 

 

Kun vihdoin pääsin uudelle alueelle, pidin taukoa pelistä, ja tähän mennessä tuo tauko on kestänyt kuukausia. Kun "hauska" peli aiheuttaa minulle päänsärkyä, se ei ole hauska tai miellyttävä pelata.

Jopa ensimmäinen pomotaistelu ("Isä") oli minulle liian vaikea, ja minun piti pyytää jotakuta muuta pelaamaan se läpi puolestani. Jo ajomatka maanalaiseen bunkkeriin sai minut puremaan hammasta, jouduin yrittämään monta kertaa.

 

 

Vihaan sitä, että joka kerta tallennusta ladatessa täytyy etsiä ase uudelleen. Myöskään ammusten puute ei ole kiva juttu. Jos haluan aiheuttaa täydellisen kaaoksen, tarvitsen rajattomasti ammuksia voidakseni tehdä sen ja pitääkseni hauskaa.

Peli on myös buginen. Jouduin käynnistämään pelin alusta ihan sen alussa, koska etenemisen kannalta välttämätön esine katosi. Ihmiset jopa valittavat, ettei peli koskaan tallentunut, vaan heidän piti aina aloittaa alusta. Kamalaa.

 

 

Pidän pelin monista hatuista ja asuista. Ensimmäisestä Goat Simulatorista lähtien olen aina halunnut hattusimulaattorin peleihini. 

 

 

 

Squirrel with a Gun vs Goat Simulator

Jos minun pitäisi valita näiden kahden pelin välillä, valitsisin aina vuohet. Mielestäni molemmat Goat Simulator -pelit ovat helpompia ja hauskempia pelata kuin Squirrel with a Gun. Jälkimmäinen on myös hieman liian kallis laajuuteensa ja pituuteensa nähden.

 

 

Squirrel with a Gun pelivideo (PS5)

 

 

 

Cat and Ghostly Road: Arvostelu (PS5)

 

Valkoisen kissani Olivian kuoleman ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi halusin pelata peliä Cat and Ghostly Road. Tässä pelissä pelataan valkoisena kissana nimeltä Yang, joka yrittää pelastaa sen hengen pelastaneen taidemaalarin.

 

 

Tämä peli oli ollut toivelistallani jo pitkään, ja nyt se oli onneksi sopivasti tarjouksessa.

Cat and Ghostly Road on point and click -seikkailu, jossa on myös pulmia.

 

 

Cat and Ghostly Road oli sopiva peli mielentilaani, kun halusin muistella edesmennyttä valkoista kissaani. Pelin teemat haamuista, demoneista ja toisista maailmoista sopivat tähän tarkoitukseen täydellisesti. Valkoinen kissa jopa vierailee taivaassa. Haluan ajatella, että siellä rakas Oliviani on.

 

 

Tässä pelissä on joitakin pulmia, eikä aina ole selvää mitä pitää tehdä seuraavaksi. Käytin tätä opasta voidakseni edetä pelissä. Ilman noita ohjeita pelin läpipääsyssä olisi kestänyt paljon kauemmin aikaa, ja olisin varmasti turhautunut. Kuten minulle niin usein tapahtuu pelejä pelatessa.

 

 

Cat and Ghostly Road ei ole kovin pitkä peli, mutta suosittelen sitä kissojen ystäville ja erityisesti niille, jotka ovat menettäneet rakkaan kissansa.

Tämä on kaunis pieni indie-peli.

 

 

 

Cat and Ghostly Road pelivideo (koko peli)

 

 

Disney Dreamlight Valley: Ripulin legenda

Disney Dreamlight Valley on suosittu peli, jossa on paljon sisältöä. Olin odottanut vuosia päästäkseni pelaamaan sitä. Olen nyt viettänyt suurimman osan kesästäni pelaamalla tätä peliä, ja rakastin jokaista sekuntia. Lainasin pelin kirjastosta, joten valitettavasti lisäsisältöjä ei ollut mukana, vaan jouduin tyytymään pelkkään peruspeliin.

 

 

Dreamlight Valley on erittäin koukuttava peli. Minun oli vaikea lopettaa sen pelaamista, tehtävää on niin paljon. 180 tunnin pelaamisen jälkeen sain vihdoin suoritettua kaikki peruspelin questit. Tai no, melkein kaikki.

 

 

 

Disney Dreamlight Valleyn hahmot

Disneyllä on paljon ikonisia hahmoja, eivätkä läheskään kaikki heistä ole (vielä) pelissä. Alusta alkaen mukana ovat Merlin, Mikki Hiiri, Roope Ankka ja Hessu Hopo. Hieman myöhemmin Aku Ankka, Minni Hiiri ja Daisy liittyvät mukaan hauskanpitoon. Matkan varrella pelaaja avaa lisää hahmoja, biomeja ja eri Disney-elokuvien maailmoja.

 

 

Henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pelissä on hyvä haltijatarkummi, mutta Tuhkimoa ei ole. Hän sattuu olemaan suosikki Disney-prinsessani, Jasminen ja Bellen ohella. Olen varma, että hänet lisätään peliin jossain vaiheessa. Mutta tuleeko Tuhkimo olemaan ilmaista sisältöä? Enpä usko.

 

 

Lempihahmoni pelissä on ehdottomasti Nala. Minun on myönnettävä, etten ole koskaan edes nähnyt Leijonakuningasta, vaikka olen kirjaimellisesti vuosikymmeniä halunnut nähdä sen. Haluan erityisesti nähdä tuon elokuvan alkuperäisen englanninkielisen version, koska näyttelijä Jonathan Taylor Thomas ääninäyttelee siinä nuorta Simbaa. Kyllä, olin ennen suuri Koti kuntoon-sarjan fani.

 

 

Nala Dreamlight Valleyssa on yksinkertaisesti todella suloinen. Tekisi mieli nähdä elokuva. Joten tämän pelin ansiosta vihdoin lainasin Leijonakuninkaan kirjastosta, onneksi se on siellä.

 

 

Toinen suloinen hahmo on Frozenin Olaf, johon minäkin rakastuin. Siinä on taas yksi elokuva, jota en ole nähnyt. Olisi varmaan helpompaa luetella elokuvat, jotka olen nähnyt.

 

 

Lempi-Disney-elokuviani ovat Aladdin ja Kaunotar ja hirviö, ja pelissä on mukana hahmoja niistä. Pidän erityisesti Bellestä tässä pelissä, hän on hiljainen kirjanörtti, aivan kuten minäkin.

Pidän Scarin negatiivisesta asenteesta kaikkea kohtaan.

 

 

Suosikkieni joukossa on myös Aku Ankka, hän on niin hauska jatkuvassa raivossaan. Ja silti aina niin kohtelias.

 

 

Mutta mitä tulee prinssi Ericiin... Haluan hänet itselleni, joten astu sivuun, Ariel. En ole nähnyt Pientä merenneitoakaan.

Se on yksi asia, joka Dreamlight Valleysta puuttuu, romanttiset suhteet pelattavalle hahmolle. Olisi kai liian kamalaa varastaa tunnettujen ja ikonisten hahmojen puolisot. Mutta totuin romantiikkaan My Time -sarjassa, ja on vaikea olla ilman sitä.

 

 

En pidä pelin uusimmasta lisäyksestä, Peter Panista. Olen aina vihannut hänen naisvihamielistä asennettaan, tai hänen asennettaan yleensä.

 

Dreamlight Valleyn Cheshire Cat

Disney Dreamlight Valley on täynnä eläimiä. Leijonakuninkaan Simbasta ja Nalasta Liisa Ihmemaassa -kissaan. Tämä kissa on hieman omituinen ja tykkää aiheuttaa kaaosta ja kadota. Mutta rakastan sitä joka tapauksessa.

 

 

 

Dreamlight Valleyn eläimet

Oravat (maapähkinä), kanit (porkkanat), kilpikonnat (merilevä), pesukarhut (mustikka), ketut (valkoinen sampi), krokotiilit (hummeri), aurinkolinnut (kukat, jotka sopivat höyhenten väriin), korpit (5 tähden ateriat). Nämä ovat peruspelin seuralaiseläimiä, ja niiden jälkeen on lueteltu niiden lempiruoat. Sinun täytyy ruokkia niitä, jotta niistä tulee ystäviäsi. Sitten voit valita, otatko ne mukaasi seikkailuihisi. Ne keräävät sinulle myös ylimääräisiä resursseja ja reppupaikkoja.

 

 

Pelissä on myös joitakin erityisiä seuralaisia, kuten Aladdinin taikamatto.

DLC-sisällöissä on vielä enemmän seuraeläimiä. Suosikkini niistä on kapybara, haluaisin sellaisen.

Premium-kaupassa on myös joskus tarjolla seuralaiseläimiä, kuten kissoja.

 

 

 

Disney Dreamlight Valleyn Trophyt

Tämä peli menetti minut trophyissä.

Paremmilla/useammilla trophyillä olisin ostanut tämän pelin. Koska trophyjä ei ollut montaa ja ne kaikki vaativat grindausta, lainasin Dreamlight Valleyn vain kirjastosta.

Kun peliin laitetaan paljon trophyjä pelintekijät voivat vain voittaa. Jokaisessa pelissä pitäisi olla ainakin tarinatrophyjä, ja tällaisessa pelissä voisi olla niin paljon trophyjä. Mutta ei, Gameloft valitsi toisen tien.

Aina kun suunnittelen pelin ostamista, tarkistan aina ensin sen trophyt. Ei platinaa? En ole kiinnostunut. Ei paljon trophyjä ja/tai kaikki trophyt vaikeasti saatavissa? Jätän pelin ostamatta.

 

 

Silti nautin joka sekunnista Disney Dreamlight Valleyssa ja toivoin, että pelattavaa olisi vieläkin enemmän. Tämä on loistava peli Disney-faneille ja niille, jotka rakastavat "cozy" pelejä.

Dreamlight Valley on hellyttävä hyvän mielen peli, jossa ystävyyden ja hyvien tekojen voima kukoistaa. 

 

 

Ps. Ja koska annoin totuttuun tapaani pelihahmolleni nimen Ripuli, pahan toisen puoleni nimeksi tuli tietysti Ummetus.

 

 

 

Kissapeli Little Kitty, Big City

Olin odottanut kokonaisen vuoden päästäkseni pelaamaan tätä peliä. Ja lopulta, ensimmäisenä syntymäpäivänään, kissapeli Little Kitty, Big City julkaistiin PS5/PS4:lle. Tosin vain digitaalisena versiona, en ole löytänyt mitään tietoa fyysisestä levystä. Kun sen ostaa Playstationille, saa sekä PS4- että PS5-versiot, joten kaksi peliä yhden hinnalla.

 

 

Pikkuinen kissa nauttii rauhallisista päiväunista ikkunalaudalla, kun tapahtuu katastrofi. Kissa putoaa alla olevaan suureen kaupunkiin. Nyt kissan on löydettävä tie takaisin kotiin. Kissa tapaa matkan varrella muita eläimiä, ja kasvottomia ihmisiä.

 

 

 

Jäin koukkuun tähän peliin. Avoimen maailman alue ei ole niin suuri, mutta siellä on yllättävän paljon tekemistä. Ankkojen pelastamisesta ja hattujen keräämisestä lintujen pyydystämiseen (ja vapauttamiseen!), vain muutamia mainitakseni. Pelissä on myös (erittäin helppoja) pulmia.

 

 

Ankat 

Lukuisten kissojen lisäksi pelissä on muitakin eläimiä. Yhdessä söpöimmistä tehtävistä kissan täytyy löytää neljä ankanpoikasta ja palauttaa ne huolestuneelle isälleen.

 

 

Jos ankat pelastaa ennen kotiinpaluuta, kohtaa ne uudelleen kun kiipeää kohti kotia. Yksi outo asia ankoissa on se, että ne rakastavat vettä, toisin kuin sankarimme pieni kissa.

 

 

On myös eräs toinen tehtävä, joka edellyttää, että tuo neljä kumiankkaa lampeen. Mietin missä lampi on, mutta se on se sama, johon oikeat ankat on palautettava.

 

 

Kiipeäminen takaisin kotiin 

Ja älä huoli kotiinpaluusta. Senkin jälkeen voi jatkaa pelin pelaamista. Itse asiassa se on silloin vielä helpompaa, koska kaikki keräilykohteet merkitään karttaan.

Voidakseen kiivetä takaisin kotiin kissa tarvitsee energiaa, ja sitä varten sen on löydettävä neljä kalaa. Yksi niistä on varastettava kalastajalta, ja viimeinen on korkealla katolla.

 

 

Hattusimulaattori

Pelissä voi kerätä hattuja. Tämä on yksi ominaisuuksista josta pidin Goat Simulatorissa, ja on hienoa, että se on myös tässä pelissä. Hattuja voi kerätä ympäristöstä, ja ostaa niitä myyntiautomaateista.

 

  

 

Oliko tämä peli odottamisen arvoinen? Oliko se suhteellisen korkean, yli 20 euron hinnan arvoinen? Voi kyllä. Pelasin pelin läpi kahdesti, sekä PS5- että PS4-versiot. En voinut saada tarpeekseni tämän pienen kissan seikkailuista.

 

Little Kitty, Big City Game vs. Stray

Kumpi kissapeli on parempi? Se on mielipidekysymys. Minulle Little Kitty, Big City on toiseksi paras kissapeli heti kehutun Strayn jälkeen. Tarvitsemme lisää tällaisia ​​mahtavia kissapelejä, ja toivon todellakin, että Little Kitty, Big City -pelille tulee jatko-osa!

 

 

Little Kitty, Big City pelivideo

 

 

 

Little Kitty, Big Cityn fanituotteita on saatavilla virallisesta kaupasta. Haluaisin tämän alla olevan paidan, ja erään hameen. Huonompi homma että liian monissa vaatteissa on polyesteriä eli muovia.

 

 

Cat Rescue Story: Peliarvostelu (PS5)

Olin odottanut pitkään saadakseni käsiini kissapelin Cat Rescue Story. Se julkaistiin PS4/PS5:lle 26.9.2024. Sen normaalihinta Playstation Storessa on 40 euroa, mikä on aivan liikaa pelistä jonka mobiiliversio on ilmainen. Joten olin erittäin iloinen voidessani lainata tämän pelin PS5-version kirjastosta. 

 

 

Cat Rescue Story kissapeli

 

Cat Rescue Storyssa pelaajan isotäti Olivia on jättänyt hänelle talon. (Minulle henkilökohtaisesti tuon nimen valinta on aika epäonnista, koska Olivia oli edesmenneen kissani nimi. Ja tätä nimeä toistetaan pelissä paljon.) Sitten pelaajan tehtävänä on siivota talo, ja pelastaa kodittomia kissoja liukuhihnalta.

 

 

Aluksi luodaan hahmo. Hahmon muokkausvaihtoehtoja ei ole paljon, mutta voit sentään valita pelaajan sukupuolen.


Kissat tarvitsevat vettä, ruokaa ja hiekkalaatikon. Kissoja voi silittää, mutta niiden tarpeista pitää myös huolehtia. Nämä minipelit voivat olla melko turhauttavia. Vihasin varsinkin kissojen turkkien hoitamista. Tai ehkä en vain osannut hallita sen kontrolleja.

 

 

Kissat tarvitsevat pysyvän kodin. Kissat on yhdistettävä sopivien omistajien kanssa. Voit antaa kissan adoptioon vain, jos sen tarpeet on täytetty. Ja huomaa, että kissoilla on useita ominaisuuksia, samoin sillä mitä uudet omistajat kissoilta haluavat. Mitä useampi näistä sopii yhteen, sitä enemmän pisteitä ja rahaa saat.

Mietin sitäkin että onko mahdollista ajaa itsensä nurkkaan? Jos rahat loppuvat? Koska ilman rahaa ei voi tehdä minipelejä, ja ilman niitä ei voi antaa kissoja adoptoitaviksi. Tajusin vastauksen omaan kysymykseeni: Kissojen kanssa voi leikkiä ilmaiseksi ja siitä saa rahaa. Joten rahat eivät voi loppua.

Onko Cat Rescue Story hyvä peli?

Cat Rescue Story on itseään toistava ja hirvittävää grindausta vaativa peli, eikä se todellakaan ole 40 euron arvoinen. Ilmaisena mobiilipelinä se saattaa täyttää tarkoituksensa, mutta kalliina konsolipelinä ei. Kyllästyin minipeleihin hyvin nopeasti, ja lopulta ne alkoivat jopa satuttaa sormiani, varsinkin trimmausminipeli. En tiedä, pitävätkö lapset tästä pelistä enemmän kuin minä. Olen iloinen, etten maksanut tästä pelistä.

Toivon, että voisin sanoa, että pidin Cat Rescue Storysta, mutta ei. On olemassa paljon monipuolisempia ja hauskempia kissapelejä. Vinkki: Suosittelen, että aloitat Annapurnan kiitetystä Straystä.

 

 

On oikeasti olemassa ihmisiä jotka ovat pelanneet tätä peliä niin kauan, että he ovat saaneet kerättyä kaikki kissat, kaikki turkkivärit ja pelin kaikki trophyt. Mietin kuinka kauan se kestäisi? Minusta se kuulostaa hullulta. Siis minullahan ei ole elämää, mutta silti en edes unelmoisi tämän pelin platinatrophystä. Cat Rescue Story on niin tylsä ​​ja itseään toistava peli. Grindaus ja pelastettavat kissat eivät lopu koskaan.

 

 

 

Cat Rescue Story pelivideo (PS5)

 

 

Pelin Lost Records: Bloom & Rage Tape 2 loput

Olen kirjoittanut aikaisemmin inhostani peliä Lost Records: Bloom & Rage Tape 1 kohtaan. Siihen verrattuna täytyy myöntää, että Tape 2 oli miellyttävä yllätys.



1. Se oli lyhyempi. Minulla meni vain pari tuntia yhdellä istumalla.

2. Kaikki se paha mitä toivoin tapahtuvan paskapäälle toteutui. Uskomatonta mutta totta.

Melko aikaisin Tape 2:ssa aloin toivoa jotain, mikä vaikutti mahdottomalta: että kiusaaja Corey heitettäisiin Abyssiin. En koskaan uskonut, että peli päätyisi sille polulle, mutta niin vain kävi.

 

 

 

Lost Records: Bloom & Rage Tape 2:n loput

Lost Recordsilla on useita erilaisia ​​loppuja, mutta niissä on yksi yhteinen piirre: kaikissa niissä Corey päätyy Abyssiin. Vain tapa, jolla hän sinne päätyy, on erilainen.

 

 

Minun lopussani kaikki neljä tyttöä työnsivät Coreyn Abyssiin. Se oli kaunista, se oli täydellistä. Kun Kat löi Coreyta ja minulla Swannina oli mahdollisuus mennä myös lyömään häntä, valitsin tietysti sen vaihtoehdon.

Olin jo aiemmin puukottanut Coreytä selkään veitsellä. Veitsellä, jota olin katsellut koko pelin ajan sillä silmällä, toivoen voivani tehdä sillä juuri niin.

Mutta tietysti minun loppuni oli huonoin mahdollinen, koska siinä Swann päätyi nykypäivässä olemaan yksin. Sekä Nora että Autum lähtivät pois ennen laatikon avaamista. Sellaisia ​​"ystäviä".

 

Mitä laatikossa on?

Minulle tämän pelin pelaamisen koko tarkoitus oli selvittää, mitä laatikossa on. Ja vastaus on niin tylsä: Vain joitain Katin muistoesineitä kesältä 1995. Ne ovat niitä, jotka heitettiin Abyssiin. Kuinka ihmeessä ne palasivat todellisuutemme? Ja kuka lähetti laatikon? Sen pitäisi olla Dylan, mutta miksi hän teki sen vasta 27 vuoden jälkeen?

 

 

 

Lost Records: Bloom & Rage Tape 3?

Jotkut toivovat jatkoa tälle pelille. Heidän mielestään monet kysymykset jäivät vastausta vaille, ja monet mysteerit ratkaisematta. Mielestäni mysteerien paljastaminen pilaa usein kaiken. Jotkut mysteerit on parempi jättää mysteereiksi. Selitys niille ei ehkä ole ollenkaan järkevä tai muuten mieleinen.

 

Tape 2:n eläimet

Paras osa Tape 2:sta minulle? Prison Break. Kauriiden, erityisesti Gertien, vapauttaminen. Ja sitä saa jopa silittää! Ja kauriit pelastavat tytöt kiusaajalta!

 

 

Ja onneksi kissa Snowy oli yhä pelissä, kuten Tape 1:ssä.

 

 

Joten eläimet olivat suloisia ja ihania, ja kiusaaja sai mitä ansaitsi! Minulle pelin Lost Records: Bloom & Rage Tape 2 oli kaikin puolin parempi kokemus kuin Tape 1.